Viimenen lande ennen ku koulu taas alkaa

Lisää kuvateksti

Päätin olla tämän viikonlopun landella. Otin mukaan koirat, sukset ja märkäpuvun. Niinkuin tammikuiselle mökkireissulle kuuluukin. Uintia piti kokeilla jo eilen, mutta siirsin sen tälle kauniin lumiselle sunnuntaille, huolestuneiden vanhempieni vuoksi. On ihan totta ettei yksin kannata jäälle mennä leikkimään. Enhän minä sitä silti itse tajunnut. Siis käskystä kutsuin ystäväni Oskarin uimavalvojaksi. Meressä uinti kylmällä on toistaiseksi aika uusi innostus, enkä siis ole vielä ehtinyt varustautua siihen erityisemmin. Mutta alkuun pääsi kivasti, muutama vuosi sitten hankitulla Motonetin märkäpuvulla ja veljen vanhoilla sukellusvermeillä. Näin talvella tosin huomasin puvun olevan jokseenkin ohuehko.

Laitoin saunan päälle, puin märkäpuvun ja join vähän limua verensokerin nostattamiseksi. Huomasin oikeasti jännittäväni jäihin menoa. Se tuntui tietenkin hyvältä. Heikoille jäille en vaeltaessa yleensä mene, mutta vahinkoja ja virhearviointeja voi sattua. Siksi ajattelin alkaa harjoitella avantoon joutumista. Armeijassa kyllä sai kokeilla avantoa hallitusti, mutta siitä on jo muutama vuosi. Tämä kokeilu suoritettiin matalassa ja tutussa vedessä, lähellä rantaa, turvallisuuden nimissä. Eikä todellista vaaraa siis ollut, mutta se vesi oli hemmetin kylmää. Etenkin näin just ennen kuin se jäätyy. Tosi kylmää. Ensin sitä haukkoo happea ja on vaikea tehdä mitään järkevää yrittäessään silti pysyä rauhallisena. Joka onkin koko jutun juju - pystyä edelleen toimimaan järkevästi ja turvallisesti, shokista huolimatta. Ainahan se vesi tuntuu nihkeeltä jos se yllättää, etenkin jos se on kylmää. Totuttelu auttaa tottakai, ja kylmää on helpompi sietää kun antaa ihon vähän rasvottua. Jättämällä parit pesut väliin siis! Tämä oli hyvä pieni kokeilu, josta harjoittelua on hyvä jatkaa. Kivaa oli!

Tykkään kunnon pakkasista ja lumirikkaista talvista. Niitä ei näy, mutta kunhan voi hiihtää, niin olen tyytyväinen. Lunta on nyt aika niukasti, vaikka sitä satoikin n.20cm lisää viime yönä. Aamupäivällä saattoi silti hiihtää pienen lenkin. Nuutti juoksenteli tyytyväisenä ympärillä ja suksi luisti. Virolaisten Fiiber Patrol eräsuksien, ja saman lafkan sauvojen testailu on nyt täysillä käynnissä. Setistä tulen tekemään tuotearvion, kunhan olen kokeilut niitä mahdollisimman laajalti ja monissa erilaisissa oloissa. Just nyt ne oli kovassa alennuksessa Varustelekassa. Siteinä on Kuusamon Uistimen, intilläkin nykyisin käytössä olevat, Finngrip EASY-siteet. Niistäkin lisää myöhemmin.

Nyt otetaan Nuutin kanssa iisiä ja laitetaan lettuja. Huomenna hiihdetään!

ULOS

Moikka! Tässä on nyt minun blogini, ja ensimmäinen blogipostaukseni. Tämä blogi mahdollistaa seikkailujeni seuraamisen. Tapoihini kuuluu aina ensin kokeilla itse, mokata, ja kysyä sitten apua. Itseironiani kestää häviämisen. Toivonkin sen rohkaisevan ja inspiroivan muita, kokeilemaan ja "seikkailemaan". Epäonnistumiseen viitaten, seikkailuhan yleensä alkaa siitä missä suunnitelmat pettää. Onnellisuutta olen elämässäni ja retkilläni saanut kokea paljon. Mutta retkeilen paljon yksin tai pienissä porukoissa, enimmäkseen yksin.
                 "Happiness only real, when shared" -Chrisopher McCandless

Wikipedian mukaan "Seikkailu" tai "Adventure" määritellään jokseenkin näin:

Seikkailu on jännittävä tai epätavallinen kokemus. Yleensä epävarma sekä riskialtis yritys suorittaa jokin koettelemus, jota voi myös uhkarohkeudeksi kutsua. 

Opiskelen päätoimisesti kauppatieteitä, silti elän retkieni välissä haaveillen, harjoitellen ja valmistautuen. Tietenkin myös opiskellen (jos vanhempani tälle sivulle eksyisivät). Varsinaiset retkille valmistautumiset tulevat aina minulle, sekä lähipiirilleni yllätyksenä. Parasta on vain lähteä. Kuitenkin fyysisen kunnon ylläpito on se joka mahdollistaa tämän valmiuden, ja onkin yksi suurimpia voimavarojani. Rakastan urheilua, ja etenkin liikuntaa ulkona. Siinä minua auttaa karvainen poikani, Knut, tai tuttavallisemmin Nuutti. Hän on kaksikielinen ja lihaksikas maailmankansalainen, jota rotuerottelijat Jack Russelin Terrieriksikin kutsuvat. Minulle Nuutti on koira ja ystävä. Hän nauttii vapaudesta ja luonnosta. Kipuaisti ja valittamisen taito pojalta puuttuu, mutta mukavan retkeilyn mahdollistavat sotilaskoirille valmistetut extremevarusteet, sekä improvisoidut viihtyvyyden maksimoivat lelut ja työkalut. 

Yhteen extremelajiin on innostustani vaikea kiteyttää. Retkeily on varmaan paras tapa yhdistää lajit. Tärkeintä on itseni haastaminen ja luonto. En kiellä yhtäkään, kokeilen ja harrastan kaikkea. Se pitää minut vapaana! Erilaiset luonnollisen liikuntavoiman siirtymämenetelmät kiinnostavat paljon, kuten esimerkiksi vaellus tai hiihto, jotka ovat suuria intohimojani. Myös moottoriurheilu, ja etenkin moottoripyörät kiinnostavat minua. Moottoripyörä mahdollistaa aina retken, olit sitten missä tahansa, milloin tahansa. Sitä tuntee itsensä hevosvoimia vahvemmaksi, ja parhaimmillaan jopa lentävän.

                      "I haven't been everywhere, but it's on my list" -Susan Sontag